Musiikki, Pandoran muistilipas

Albert Einsteinin suhteellisuusteoriasta voidaan väitellä, mutta aikamatkustaminen musiikin kautta on jo todistettu. Kysy keneltä vaan ja hän on jo todennäköisesti kokenut sen: kun kuuntelemme vanhaa ja rakasta kappaletta, muistot valtaavat mielemme ja uppoudumme niihin. Jos se linkittyy johonkin tiettyy tapahtumaan, oli se sitten iloinen, surullinen tai joku mikä ei erityisesti koskettanut meitä, muistamme kasvot, paikat ja jopa hajut jotka silloin koimme. Jopa tavallinen pilapiirros voi saada muistomme liikkeelle ja muistamme huonekalujen paikan vanhempiemme talossa, valmistumassa olevan pihvin tuoksun, tutun henkilön äänen kun hän puhui ja halusimme juuri silloin kuunnella lempilauluamme jne.

Kuinka voi yksinkertaisella melodialla voi olla näin voimakas triggeroiva vaikutus, ikäänkuin joku painaisi jotain nappulaa ja se vie meidät takaisin jopa vuosikymmenien taa?

Muistikuvakuoppa

Tätä musiikillista aikamatkustamista tapahtuu varsinkin liittyen tapahtumiin nuoruudessa ja teini iässä. Musiikki psykologi ja tiedemiehet Carol Krumhansl sekä Justin Zupnick kutsuivat tätä ilmiötä vuonna 2013 "muistikuvakuopaksi:" kun kuunnellaan jotain melodiaa, pidit siitä tai et, herättää paremmat ja tarkemmat muistot jos se liittyy nuoruuden tapahtumiin. Krumhanslin mukaan, "Sukupolvien takaisen musiikin kuuleminen muokkaa henkilökohtaisia muistoja, preferenssejä ja tunnetiloja. Tätä ilmiötä kutsumme ‘muistikuvakuopaksi.’”

Miten tämä ilmiö on selitettävissä?

Tutkija sekä neuropsykologi Hervé Platel sanoi näin: "Voimme todistetusti kokea suurta mielihyvää kun kuuntelemme jotain ihan uutta musiikkia." Mutta neuropsykologi Robert Zatorre Montrealista on todistanut ilmiön aivojen neurotoiminnassa: vaikka kuulemmekin jotain ihan uutta, aivomme tekevät laskelmia sen perusteella mitä ne tietävät: 'Mitä tämä laulu saa minut ajattelemaan? ... niinpä, sehän muistuttaa minua yhdestä toisesta kappaleesta…. Me analysoimme uusia kokemuksia aina vanhojen kautta. Emme koskaan aloita ihan puhtaalta pöydältä, vaikka kuulisimmekin jonkun kappaleen ensimmäistä kertaa." Aivomme ovat kuin nostalgiarekisteri, joka koko ajan katsoo taaksepäin löytääkseen sieltä musiikillisia referenssejä.

Parantava vaikutus

Nämä neurologiset vaikutukset ovat saaneet lääkärit ja tiedemiehet miettimään mahdollisia parantavia vaikutuksia. Jos musiikin kautta voi herättää elävästi vanhoja muistoja, voiko se samalla uudelleen aktivoida tiedostamattomia kykyjä, jotka esimerkiksi Alzheimerin taudista kärsivät potilaat ovat unohtaneet? Asia näyttää todellakin olevan näin, koska tutkimukset ovat osoittaneet, että potilaat voivat hyräillä nuoruudessa kuultua sävelmää vaikka eivät muista enää omaa nimeään. Myös ihmiset jotka ovat kärsineet infarktin, voivat tunnistaa musiikkia vaikka eivät pystyisi enää puhumaan.

Vaikutus aivoihin

Seuraava selitys perustuu musiikin vaikutukseen syvällä aivoissamme. Kun musiikki kulkee korvakanaviin, kestää vain 250 tuhannesosasekunttia kun aivomme ovat jo prosessoineet kuulemansa. Ja niin kuin joulukuusi jonka valot sytytetään, vaikutus siirtyy suoraan tunnepuolelle (halu itkeä, hypätä ilmaan tai itkeä), motorisiin kykyihin (halu tanssia), verbaalisiin (halu laulaa) ja tietenkin muistiin. Ja tämän lisäksi, jos kuulemme musiikkia mistä pidämme, se on kuin kirsikka kakun päällä ja vapauttaa dopamiinia, joka on mielihyvähormoni.

Ensisijaisesti musikki informaationa, prosessoidaan aivoissa automaattisesti ja se varastoidaan epäsuoraan muistiin. Juuri tämän takia tiettyyn musiikkiin liittyvä informaatio on käytettävissä, vaikkakin Alzheimer potilas ei osaisi käyttää monia muita tavallisia toimintoja, kuten puhetta.

Ja vastoin yleistä käsitystä, että aivomme voivat olla jakautuneena vain kahteen osaan (toinen on matemaattinen ja toinen taiteellinen), käytämme kumpaakin aivopuoliskoa kun kuuntelemme musiikkia. Vasemmanpuoleinen alue, joka on kielellisesti linkitetty, on yhtä paljon käytössä kuin toinen puolisko joka on analyyttinen. Joten jos toinen puoli on vahingoittunut, toinen on yhä aktiivinen, joka auttaa paremmin ymmärtämään edellä kerrottua potilaan käyttäytymistä.

Onko muusikoilla paremmat aivot?

Hivellään egoamme vähän: muusikkoina, ovatko aivomme aktivoituneet enemmän ja paremmin? Ranskalaisen tutkijan Emmanuel Bigandin mukaan, "Musiikillisen stimulaation toisto auttaa liikuttamaan informaatiota eri aivopuoliskojen välillä ja siksi se lisää neuroneiden määrää jotka vastaavat tästä kommunikaatiosta, joka puolestaan muokkaa aivojamme. Muusikoilla nämä muutokset näkyvät anatomisesti: tiheämpänä corpus callosumina (kuidut aivopuoliskojen välillä joiden kautta tieto kulkee) verrattuna ei muusikoihin.” Eli tiedät siis mitä sinun pitää tehdä; ala kuuntelemaan ja soittamaan!

Julkaistu: 6. syyskuuta 2018